Suursnautserin alkuperä

Suursnautseri - jättiläissnautseri - on tavallaan hyvin vanha rotu, joka mainitaan mm. vuonna 1876 ilmestyneessä kirjassa Der Hund und seine Rassen. Kirjassa tosin käytettiin nimitystä Baijerilainen susikoira, mutta ulkomuodon selostuksesta kävi ilmi, että kysymyksessä oli nimenomaan suursnautseri. Korvat ja häntä olivat typistetyt, mutta karvapeite oli sen sijaan kovin vaihteleva sekä väriltään että laadultaan. Tämä koira ei ollut mikään uusi luomus, vaan harkitun jalostuksen tuote, joskin huomio oli kiinnitetty pääasiassa kokoon ja voimakkuuteen sekä käyttöominaisuuksiin.

Suursnautserin alkuperäinen kotipaikka on Baijerin ylämaa Lech- ja Isar-jokien välillä, mutta sitä esiintyi myös Itävallassa Tirolissa. Sitä käytettiin talonpoikien sika- ja nautalaumojen paimenena ja puolustajana sekä maalaistalojen vahtina.

Ensimmäisen kerran suursnautseri esitettiin näyttelyssä vuonna 1909 Münchenissä ja koirat olivat yhtä lukuunottamatta kotoisin tästä kaupungista. Luultavasti tästä syystä koirat vietiin Saksan Snautseri-Pinserikerhon jalostuskirjaan nimellä Münchenin snautseri.

Varsinainen jalostus oli alkanut vuosisadan vaihteessa ja vuonna 1923 tuli ensimmäinen rotumääritelmä, jossa oli nimi SUURSNAUTSERI - RIESENSCHNAUZER. Rotumääritelmän tärkeimmät luonnehdinnat pätevät yhä: suursnautserin on vaikutettava selvästi suurennetulta ja vahvistetulta snautserilta, päämääränä on oltava kova ja sitkeä palveluskoira. Vuonna 1925 rotu hyväksyttiin Saksan palveluskoiraksi.